Pipa, isopieni rakkauteni

Maanantaita kaikille!

Tasan viikko sitten jätin hyvästit Pipalle. 

Viikonloppuna sillä alkoi olemaan vaikeuksia hengittää ja maanantai aamuna soitettiin eläinlääkärille aika.

Tiedettiin että ei tulla enää kotiin Pipan kanssa ja jätettiin pitkät ja surulliset hyvästit.

Ajeltiin autolla, syötiin herkkuja ja halasin vaan rakasta.

Päästiin eläinlääkärille, lääkäri tutki Pipan ja sanoi sen olevan täynnä nestettä ja sydämmestäki kuului sivuääni.

Ensin lääkäri laittoi rauhoittavan johon Pipa nukahti. Ehdin kiittää kaikista vuosista ja sanoa että rakastan ylikaiken. Tiesin kyllä että parhainhan se näin on mutta ikävähän se tulee. 

Sitten lääkäri aloitti nukutustipan laiton ja Pipan sydän pysähtyi jo siihen. Sekin kertoi jo sen että kuinka lopussa sydän oli. Tammikuussa olisi tullu jo 14 vuotta täyteen.

Saatiin matkata tätä matkaa yhdessä 12 vuotta.

Pelastin aikoinaan 1,5 vuotiaan Pipan kennelistä. Se todellakin oli pelastus sillä se ei ollut ikinä käyny pihalla, oli huutanu äänihuulensa pilalle ja muutenkin kokenut kovia. Monen mutkan kautta sain Pipan kotiin ja toivottavasti tarjosin sille onnellisen elämän. Rakas se oli ja on edelleen <3

Pipa tuhkattiin ja saadaan se vielä kotiin kauniissa uurnassa. 

En jotenki kestäny ajatusta että se haudataan vaikka muut koirat onki haudattu. Kun Pipa saadaan kotiin, se on aina vierellä <3

07.01.2000-26.08.2013

Pitkään muistelin että oliko se 7. vai 8. päivä mutta eihän se pääasia ole eikä se tärkein. 

Tärkeintä on että Pipa pääsi kivuistaan ja nyt se on oikeasti parempi olla.